Nicholas Otaru laukoo. Tuomas Rannankari vetää kädet kroppansa eteen ja ottaa pallon vastaan kyynärpäillään. Erotuomari Antti Munukka viheltää rangaistuspotkun. Minuuttia myöhemmin Aleksandr Kokko tekee rankkarista cupin finaalin avausmaalin.
Pelin jälkeen Rannakari kertoo Savon Sanomille, ettei hän ymmärtänyt rangaistuspotkuratkaisua: ”Pallo tuli minua kohti hirveätä vauhtia. Käteni olivat täysin kiinni kropassa, ja pallo osui kyynärpäähäni.”
Käytännössä Rannankari sanoi, että hän ei ymmärrä jalkapallon sääntöjä. Jalkapallopiireissä kulkee perätön legenda siitä, että kropassa kiinni olevalla kädellä ei voi tehdä käsivirhettä. Jalkapallosäännöt ovat asiasta eri mieltä, samoin kuin anatomiateokset – sellaista kättä ei ole jalkapalloilijalla nähtykään, joka ei olisi jollain tavalla kropassa kiinni.
Rannankarin puolustuksessa on hänessä kiinni olevien käsien lisäksi kaksi muutakin kohtaa. Niistä jälkimmäisessä hän vetoaa siihen, että pallo osui häntä kyynärpäähän. Tällekään väitteelle ei löydy säännöistä mitänä tukea. Olkapäätä ei lueta niissä kädeksi, mutta olkavarsi ja sitä myöten kyynärpää hyvinkin pitkälti luetaan.
Rannankarin ensimmäinen perustelu on lähimpänä säännöllistä totuutta. Säännöistä ei tietenkään löydy mitään nopeusrajoitusta, jonka jälkeen käsivirheitä ei enää olisi. Sen sijaan sieltä löytyy tämä kohta:
”Kun pelaaja pelaa palloa kädellä, on teko tahallinen ja tuomittava. Kun pallo pelataan käteen, virhettä ei ole tahattomuuden takia tapahtunut. Niin sanotut refleksiiviset käsivirheet ovat tahallisia ja siten rangaistavia.”
Otaru ei pelannut palloa Rannankarin käteen. Hän yritti tehdä maalia. Laukaus lähti noin kymmenen metrin päästä Rannankarista ja hänellä oli aikaa reagoida siihen. Hän olisi voinut yrittää väistää tai kääntää selkänsä laukaukselle. Sen sijaan hän nosti kädet vartalonsa suojaksi ja otti niillä laukauksen vastaan. Kädet olivat valmiina jo ennen kuin pallo oli rangaistusalueella. Vastaavia tapauksia näkee joka viikonloppu junnuotteluissa.
Käsivirheiden viheltäminen on vähentynyt merkittävästi 2000-luvulla, mutta Rannankarin virhe ei ole nykyäänkään tulkinnanvarainen. Hän pelaa tietoisesti palloa käsillään.
Tähän toteamukseen olisi hyvä lopettaa, mutta Rannankari ei ole ainut, joka ei ole perillä säännöistä. Ylen tv-lähetyksessä sekä selostaja että ”asiantuntijakommentaattori” Juha Malinen epäilivät Munukan tehneen väärän ratkaisun
”Hän suojasi itseään. Oliko käsi kiinni?”, Malinen kyseli urbaanilegendaa ruokkien.
Oliko? Eikö ollut? Kuten jo aiemmin totesimme: ei mitään väliä. Mielenkiintoisempaa on se, mistä Malisen kommentti kertoo.
Vastaavanlainen tilanne koettiin kesällä, kun Ari Hjelm yritti ajaa TPS:n Jukka Lehtovaaraa ulos, koska hän pelasi rangaistusalueen ulkopuolella käsin. Samaa vaati netissä useampikin jalkapalloihminen.
Vaatimuksen ongelma oli se, että sille ei ollut mitään perusteluja säännöissä. Maalivahti rinnastetaan rangaistusalueen ulkopuolella kenttäpelaajaan, eikä käsivirhe itsessään ole punaisen kortin arvoinen.
Käsivirheestä kuuluu antaa punainen kortti vain silloin, kun sillä viedään ilmeinen maalintekomahdollisuus. Lehtovaaran tapauksessa näin ei ollut. Hän käsipalloili päätyrajan tuntumassa. Silti lukuisilla laji-ihmisillä oli hurja hoppu julistaa julkisesti, ettei heillä ole hajuakaan säännöistä.
Tämä kaikki kuvastaa yleisempää ongelmaa, joka leviää varsinkin netissä. Jos ratkaisu tuntuu oudolta, niin vian täytyy olla asiantuntijassa eikä siinä, että omat tiedot olisivat jotenkin väärät tai vajavaiset.
Nykyään oma takamustuntuma peittoaa aivan liian usein asiantuntija-arviot. Kun oma mutu sanoo muuta, niin täytyyhän vuosia kansainvälisenä tuomarina toimineen liigaviheltäjän ratkaisun olla väärä.
Toinen jakso 