Kun Espanjan putoaminen oli sinetöitynyt, ajatukseni palasivat 20 vuoden taakse. Silloin näin ensimmäisen kerran, miltä hallitsevan mestarin murskautuminen näyttää. Bulgaria oli juuri pudottanut Saksan MM-kisoista. Klinsmann, Brehme, Völler, Matthäus ja kumppanit vaeltelivat eksyneen ja vanhentuneen näköisinä Giants Stadiumin nurmella.
”Aika ajoi kultamiehistön ohi” taisi olla MM-kisakirjan otsikko. Se oli osuva. Saksan suoritusta pidettiin täytenä katastrofina. Tuskin kukaan olisi tuolloin uskonut, että seuraavan 20 vuoden ajan hallitsevat eurooppalaiset maailmanmestarit pärjäisivät MM-kisoissa vielä huonommin.
Niin kuitenkin kävi. Ranska romahti alkulohkoon 2002, ja Italialle kävi samoin kahdeksan vuotta myöhemmin. Ja Espanjalle nyt.
Tilanne ei muutu hirveästi, vaikka vertailuun otettaisiin mukaan vielä aikaisempia maailmanmestareita. 1930-luvun jälkeen hallitsevat eurooppalaismestarit ovat voittaneet MM-kisoissa tasan kaksi pudotuspeliottelua (Länsi-Saksa 1958 ja Saksa 1994).
Tilastot eivät muutu juurikaan vaikka mukaan otettaisiin EM-kisat. Niiden 52-vuotisessa historiassa hallitsevat mestarit ovat voittaneet yhteensä viisi pudotuspeliottelua. Noista voitoista kolme otti Espanja kaksi vuotta sitten.
Historian valossa Espanjan näiden kisojen romahdusta yllättävämpää oli se, että maa pystyi menestyksekkäästi puolustamaan Euroopan mestaruuttaan.
Suuret joukkueet kasvavat yhdessä, kukoistavat yhdessä ja lopulta kuolevat yhdessä. Espanja ei ollut tässä poikkeus, vaikka kaksi vuotta sitten siltä vaikuttikin.
Lohdullista Espanjan kannalta on se, mitä Saksalle tapahtui 20 vuotta sitten: Joukkue uudistui ja voitti Euroopan mestaruuden 1996. Italia nousi kahdessa vuodessa niin ikään EM-finalistiksi. Ranskakin pelasi MM-finaalissa jo 2006.
Marca otsikoi etusivullaan näyttävästi ”The End”. Jotain oli selvästi loppunut mutta mitä? Espanjan romahdus, niin raju kuin se olikin, ei tarkoittanut kokonaisen maan tai pelitavan loppua. Se oli yhden pelaajasukupolven luonnollinen kuolema – joskin ruma sellainen.
Brittitoimittaja Rory Smith totesi Twitterissä osuvasti: ”Se mitä olemme todistaneet viimeisen kahden vuoden aikana, ei ole tietyn pelityylin loppu. Sen sijaan olemme nähneet, kuinka tietyltä pelaajaryhmältä on loppunut kyvyt toteuttaa tuota tyyliä hyvin.”
Toinen jakso 