Vaarallinen muinaisjäänne

Argentiinan olisi pitänyt saada MM-finaalissa rangaistuspotku, kun Manuel Neuer teloi Gonzalo Higuainin. Miksi pilkku jäi viheltämättä – ja miksi se ehkä kohta vihelletään?

Gonzalo Higuain lähtee liikkeelle samaan aikaan pystysyötön kanssa. Syöttö on hyvä. Se kiertää Higuainin eteen juoksulinjalle.

Argentiinalaishyökkääjä saa muutaman askeleen etumatkan puolustajiin. Hän antaa pallon pompata edessään, jatkaa sen perässä rangaistusalueelle ja valmistautuu haltuunottoon.

Se mitä seuraavaksi tapahtuu olisi ansainnut 1960-luvun Batman-sarjassa vähintään keltaisen Kaboom-merkin. Pallon sijaan Higuain saa, kirjaimellisesti, niskaansa saksalaisvahti Manuel Neuerin. Osuma ei ole pehmeä. Neuer on nostanut polvensa suoraksi. Polvi osuu Higuainia niskaan.

Törmäys on järjettömän kova ja sen kaikki voima tulee Neurista. Higuain ei ehtinyt edes hypätä, hän ei todennäköisesti edes nähnyt Neueria. Hän ei osannut törmäystä aivan rangaistusalueen laitamilla. Harva maalivahti lähtee hakemaan täältä palloja.

Erotuomari Nicola Rizzoli viheltää pilliinsä – ja antaa tilanteesta vapaapotkun Saksalle.

Myöhemmin hän myöntää tuominneensa tilanteen väärin. Mutta mikä olisi ollut oikea tuomio?

Arvostettu tuomariblogi The Third Team antoi tänään kysymykseen vastauksen. Blogin asiantuntijoiden mukaan Argentiinan olisi kuulunut saada tilanteesta rangaistuspotku ja Neuerin punainen kortti:

”Maalivahti hyppää syöttöä katkaistessaan hyökkääjän päälle. Kun ottaa huomioon nostetun polven, osumakohdan (niska) ja maalivahdin aiheuttaman törmäyksen tapahtumanopeudun, hän selvästi vaarantaa vastustajansa turvallisuuden ja käyttää kohtuutonta voimaa.

Tärkeää osaa kohtuuttoman voiman määrittelyssä näyttelee Neuerin polvi. Hän on nostanut sen ylös ja vielä sellaiseen kulmaan, että se voi herkästi aiheuttaa vakavan vamman – varsinkin kun vauhtia on paljon ja osuma kohdistuu niskan alueelle”, blogin pitäjät perustelevat ja lisäävät, että Sillä, että maalivahti onnistui nyrkkeilemään pallon pois, ei ole tässä tapauksessa merkitystä. Se ei oikeuta häntä käyttämään vastustajan terveyden vaarantavaa kohtuuttoman kovaa pelitapaa.

Higuain selviää törmäyksestä kuin ihmeen kaupalla ilman vakavampia vammoja. Hän on kuitenkin tuskissaan ja raivoissaan, eikä voi ymmärtää, miten tilanteesta voitiin tuomita vapaapotku häntä vastaan.

Joukkuetoveri Sergio Agüero on samaa mieltä ja käy kertomassa sen Rizzolille.

Jokin kuvassa ei silti täsmää. Kun ottaa huomioon, että Argentiinalta on juuri viety rangaistuspotku MM-finaalissa, protestoinnit ovat käsittämättömän kesyjä. Se johtuu siitä, että argentiinalaiset eivät tiedä, että heiltä on viety rankkari. (Ehkä Higuainia lukuun ottamatta) He protestoivat menetettyä rajaheittoa.

He eivät ole tietämättömyytensä kanssa yksin. The Third Teamin lukijat ovat yleensä hyvin perillä sääntöasioista. Kun heiltä kysyttiin finaalin jälkeen kantaa tapaukseen, 59 prosenttia vastaajista olisi jatkanut peliä rajaheitolla.

Mistä oikein on kyse?

MM-finaalin aikana sosiaalisessa mediassa syntyi tilanteen suhteen kaksi ääripäätä. Ensimmäinen vertasi Neuerin vastaantuloa siihen, kun Harald Schumacher teloi Patrick Battistonia 1982 MM-välierässä niin, että hampaat lentelivät suusta. Toinen taas oli sitä mieltä, että kyse on maalivahdin ikiaikaisesta itsesuojeluoikeudesta eikä veskarin polvihyppy voi olla virhe missään tilanteessa.

Edellinen ryhmä kysyi, mitä tapahtuisi jos kenttäpelaaja hyppäisi polvi edellä toista päähän. Jälkimmäinen muistutti, ettei kenttäpelaajien tarvitse, kun he voivat käyttää käsiään. Tavalliseen tapaan suhteellinen totuus löytyi ääripäiden välistä – tai jopa niiden yhdistämisestä.

Maalivahtien polvihyppyjen luonnollisin vastine on pelaajien kyynärpäiden käyttö pääpallotilanteissa. Vielä parikymmentä vuotta sitten (ja vähän myöhemminkin ainakin Briteissä) pääpalloihin hyppääminen kyynärpäät ylhäällä oli ”luonnollinen pelitapa”. Muita argumentteja olivat muun muassa: kädet nousevat hypätessä, kaikki tekevät sitä ja näin on tehty aina. Sitten tajuttiin, ettei se ole luonnollista, terveellistä eikä likimainkaan sääntöjen mukaista.

Nykyään ymmärretään jo, ettei ilmataistelun voittamisella ole mitään virkaa, jos pelaaja huitaisee sen aikana vastustajaa kyynärpäällä päin näköä.

Vanhaan hyvään aikaan kyynärpäiden käyttö, aivotärähdykset ja päähaavat olivat olennainen osa brittifutista.

Neurerin polvihypylle annettiin paljon kyynärpäiden käytöstä tuttuja perusteluja: Polvet nousevat hypätessä, kaikki tekevät sitä, maalivahtien pitää suojella itseään ja näin on tehty aina. Todellisuudessa ihminen ei eteenpäin hypätessään suorista polvea aseeksi. Se on opeteltu tapa – tai tarkalleen ottaen valmennettu.

Tässä vaiheessa on tarpeen tarkentaa, millaisista polvihypyistä on puhe. Nyt puhutaan kovan vauhdin tilanteista, joissa maalivahti hyppää eteenpäin ja ylös nostettu polvi huitelee pelaajien yläkropan tai pään hujakoilla. Jos maalivahti hyppää suoraan ylöspäin vangitakseen kulmapotkun, tilanne ei ole lainkaan yhtä vaarallinen tai tuomittava.

Neuerin kaltaiset, vauhdilla eteenpäin tehdyt polvihypyt ovat sen sijaan vaarallisia muinaisjäänteitä. Ne ovat maalivahtien vastine käsien ja kyynärpäiden käytölle. Liioiteltua itsesuojelua jota käytetään myös vastustajien pelotteluun. Kunnon osuman jälkeen vastustaja ei välttämättä tule edes yrittämään seuraavaa ilmapalloa. Topparit tekivät aikoinaan samaa käsillään. Sitten ne kitkettiin pois.

Miksei polvihyppyjä ole kitketty? Suurin syy tähän on se, että maalivahdin rikkeistä pitäisi lähes aina viheltää rangaistuspotku – ja pilkku on luultavasti urheilumaailman suurin yksittäinen tuomaripäätös. Siksi kynnys sen viheltämiseen on äärettömän suuri.

Jos lähihistoria on jotain opettanut, niin sen, että kansainvälisillä linjauksilla saadaan suuria aikaan. Alle neljännesvuosisata sitten pelaajat saivat käyttää kyynärpäitään ja rapata hyökkääjää surutta takaapäin ilman pelkoa ulosajosta. Puolustajat saivat hoitaa läpisyöttötilanteet astumalla askeleen eteenpäin ja nostamalla kätensä pystyyn. Maalivahdit saivat ottaa taaksepäin syötöt käsiinsä. Nuo kaikki olivat ”ikiaikaisia” oikeuksia, mutta nyt ne on siivottu pois – ja pelistä on tullut parempi.

Polvihyppyjen suhteen tarvitaan yksi selkeä linjaus ja sitä seurannut pilkku- ja korttikampanja. Evoluutio hoitaa loput. Muutos ei ole helppo, mutta se on tarpeellinen. MM-finaalissa oli nähty yksi aivotärähdys, Neuerin vastaantulo olisi voinut aiheuttaa toisen ”lievän” aivovaurion.

Remontti tapahtuu viimeistään, kun Fifa alkaa ottaa aivotärähdykset tosissaan. Silloin polvihyppyjen lisäksi karsittavien rikkeiden listalle pitäisi nostaa tilanteet, joissa palloa hallinnut pelaaja saa puskun jälkeen vastustajalta potkun päähänsä. Näitä tilanteita jäi MM-kisoissakin viheltämättä, koska erotuomarit eivät uskaltaneet viedä palloa pilkulle.

He tarvitsevat kuitenkin vain pienen virallisen rohkaisun. Maalivahtivalmentajana alkaisin jo miettiä vaihtoehtoa polvihypyille.

Advertisement