Mitäpä jos Veikkausliigan joukkueita arvioitaisiin kuin pörssiyhtiöitä, suhteessa edelliseen vuoteen ja itseensä muiden sijaan? Minkä joukkueiden pistemäärät ja maalierot olisivat kasvussa?
Tällä kaudella Veikkausliiga ei ole ollut erityisen kasvava sarja. Yleisesti ottaen pistesaaliit ovat olleet laskussa. Viime kauden 11 liigaseurasta vain neljä pystyi hankkimaan tällä kaudella viime kautta enemmän pisteitä. Näistäkin selvää kasvua on vain kahdella.
Jos Veikkausliigalle pitäisi valita mestari sen mukaan, kuinka joukkueen pistepotti ja maalisaldo on muuttunut edellisestä liigakaudesta, valinta olisi helppo: voittaja olisi FC Lahti. Toni Korkeakunnaksen suojatit paransivat viime vuodesta peräti kymmenellä pisteellä ja maaliero kasvoi huimalla 24 osumalla. Jälkimmäinen parannus syntyi erityisesti puolustuksen kautta. Lahti laski sensaatiomaiset 55 prosenttia vähemmän maaleja kuin vuosi sitten.
Kasvutaulukko (Pistemuutos 2013-14, maalieromuutos 2013-14)
Lahti 10 +24
Jaro 7 +9
RoPS 4 +7
KuPS 3 -1
—–Nollaraja—–
IFK M -1 +1
VPS -3 +3
Inter -4 +2
HJK -4 -16
MyPa -8 -18
TPS -17 -27
Honka -30 -33
Jaron kasvu on olllut myös merkittävää, ja RoPSin kasvussa huomattavinta on se, että joukkue teki tällä kaudella käytännössä puolet enemmän maaleja kuin viime kaudella. (Tosin tämä oli isolta osin odotettuakin.)
Yleisellä tasolla sarjataulukosta voi tehdä kaksi huomiota. Ensinnäkin 11 joukkueesta kuuden saldo on muuttunut kaudessa korkeintaan neljällä pisteellä. Toki neljä pistettäkin on merkittävä määrä, mutta sarjassa jossa mitalikolmikon ero muihin on kymmenen ja putoajan hajurako muuhun porukkaan seitsemän pistettä, neljän pisteen heilahdus ei ole vielä dramaattinen.
Toisekseen useimpien joukkueiden trendi on laskeva. Tämä johtuu kahdesta syystä. Ensinnäkin liigassa tehtiin tällä kaudella tasapeliennätys. Kaudella pelattiin 56 tasapeliä edellisen kauden 50:een verrattuna. Tämä selittää kuitenkin vain kuuden pisteen kokonaislaskun. (Tiedän, että pelattujen tulosten mukaan IFK:lla pitäisi olla kolme pistettä enemmän ja VPS:llä kolme pistettä vähemmän, mutta olen Palloliiton, Vastalausevaliokunnan ja Urheilun oikeusturvalautakunnan kanssa samaa mieltä siitä, että vakuutusten pitää olla kunnossa, jos tällä tasolla aikoo voittaa.)
Suurin syy lamaan oli nousijajoukkue Seinäjoen Jalkapallokerho. Vuoden 2013 putoaja JJK saalisti viimeisimmällä liigakaudellaan vain 22 pistettä ja jäi maalierossa peräti 37 osumaa pakkasen puolelle. SJK:n vastaavat lukemat 59 ja +14. Seinäjokiset vievät vertailun viime kauden JJK:hon 37 pisteen ja peräti 51 maalin erolla.
SJK:n tämän kauden esitys oli jäätävin nousijan suoritus sitten Hakan mestaruuskauden 1998. Tästäkin syystä SJK on vähintään yhtä pätevä valinta kauden 2014 kasvujoukkueeksi kuin FC Lahtikin – varsinkin kun edellinen jätti jälkimmäisen taaksensa myös sarjataulukossa.
Ai niin, mitä muuten viiteen suureen muutokseen tulee, niistä kaksi (TPS ja Honka) selittyvät seurajohdon töppäyksillä ja huonolla talouden hoidolla ja kaksi muuta (Lahti ja MyPa) sillä, että Toni Korkeakunnas siirtyi MyPasta Lahteen.
Toinen jakso 
Ihan hauska ajatus hakea analogia liikemaailmasta, mutta siinä toki on ongelmansa. Termistö tulisi valita huolella. Esimerkiksi tase kuvaa omaisuutta ja velkoja, ja maalit ja maalierot eivät periydy seuraavalle kaudelle.
Oikea analogia olisi ehkä laittaa tehdyt maalit tuloiksi ja päästetyt kuluiksi ja kuvata maalieroa katteena. Jokainen peli on kauppa ja siitä joko jää voitolle tai tappiolla. Tässäkin on vaaransa, jota myöhemmin kuvaan erikseen.
Nuo pisteet sitten tässä taloudessa olisivat jotain KPI-mittareita, joilla kuvataan operatiivista tehokkuutta.
Toinen ongelma tässä on tietenkin se, että eiväthän seurat ole Veikkausliigaseuroja, vaan jalkapalloseuroja, jotka osallistuvat useaan kilpailuun – usealle markkinalle, kuten Veikkausliigaan, cupiin ja liigacupiin sekä osa tekee vielä menestyksekästä vientityötä kahdella – varsin säädellyllä – ulkomaan markkinalla: Eurooppaliigassa ja/tai Mestareiden liigassa.
Sitten tämäntyyppisen vertailun varjopuoliin – sehän ei ole kauhean hyvä, jos se jättää ilmeisen menestymisen kokonaan huomioitta. Esim HJK olisi näillä mittareilla joko äärimmäisen hyvä (2011 vs 2010, tai äärimmäisen huono (2012 vs 2011), tai se näyttäisi loistavan kauden 2013, jos sitä verrattaisiin kauteen 2012, ja tämä kausi olisi huonompi kuin viime kausi. Kuitenkin sijoitus on kaikilla näillä kausilla se sama ensimmäinen ja paras Suomessa, ja tämä vuosi HJK:lle on kaikkien aikojen parhaita tai jopa paras.
Eli menestysmittareissa pitäisi olla myös sijoitus ja sen muutos huomioon. Sehän kuitenkin on se absoluuttinen menestymisen mittari seuraurheilussa. Maalit, maalierot ja pisteet korreloivat toki menestystä, jotkut enemmän toiset vähemmän, mutta tietyillä maalimäärällä, pistemäärällä tai maalierolla ei juuri koskaan saavuteta samaa sijoitusta eri sarjakausina.
Vähän saman tapainen yksipuolinen vertailu HJK:n Veikkausliigan katsojamääristä antaa sellaisen kuvan, että HJK:n otteluissa kävi tällä kaudella vähän väkeä, mutta näinhän ei suinkaan ole käynyt, vaan HJK on kerännyt kaikissa kotiotteluissaan ennätyskatsojamäärän, kun kaikki ottelut lasketaan mukaan kaikista tapahtumista (harjoitus- ja europelit).
Taloustermistön suhteen ”I stand corrected”.
Tarkoitukseni tässä jutussa on hakea varsinkin keskikastin joukkueille sijoitusta tarkempaa kehitysmittaria. Mestarijoukkueelle tämä ei tietenkään toimi yhtä hyvin. Jos HJK:n olisi tarvinnut ottaa mestaruutta varten viisi pistettä lisää, se olisi luultavasti ottanut ne. Ja kun on voittanut viisi mestaruutta (nyt kuusi) putkeen, tavoitteet ovat aiempaa suuremmalta osin kotimaan kenttien ulkopuolella ja tuplakin kiinnostaa.