Miksi erotuomari tuulettaa?

Kun erotuomari juhlii maalin jälkeen, se näyttää aina oudolta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi fani. Hyvin todennäköisesti hän juhlii onnistunutta hyötyä.

Dean

Moussa Dembele runnoo itsensä puolustajan kovaotteisista estelyistä huolimatta maalipaikkaan ja niittaa pallon verkkoon. Erotuomari Mike Dean juoksee riemastuneena kädet levällään ja hyväksyy maalin. Tilanne näyttää erikoiselta. Erotuomarin pitää olla puolueeton oikeudenjakaja. Ei hän saisi juhlia maalia.

Tosiasiassa Dean ei kuitenkaan juhli maalia, vaan onnistunutta hyötynäkökohdan soveltamistaan. Puolustaja repi Dembeleä rikkeen arvoisesti hyvän aikaa, mutta Dean antoi pelin jatkua. Käsien levittäminen johtui siitä, että hän näytti hyötyä, minkä hän oli tehnyt jo ennen kuin Dembele ehti laukoa.

Diini
Se, mitä maalin jälkeen tapahtuu, on Deanilta hyödyn korostamista ja tunneryöppyä. Kyllä, käytännössä hän tuulettaa. Kun asettuu hetkeksi erotuomarin asemaan, reaktio ei ole niin outo kuin miltä se näyttää. Maaliin johtanut hyöty on kenties erotuomarin suurin onnistuminen. Se kertoo kyvystä lukea peliä ja näkyy väistämättä myös tuomariarvostelussa.

Erotuomaripiireissä maalihyöty tunnetaan myös nimellä kuningashyöty. Osalla jalkapallo- ja salibandytuomareista on tapana vilauttaa kuningashyödyn jälkeen kollegoilleen neljää sormea pään takana kruunun merkiksi. Ele näyttää yhtä typerältä kuin kuulostaa, mutta samalla se kertoo, kuinka hyvä fiilis maaliin johtaneesta hyödystä tulee. Kokemuksesta voin sanoa, että olo on kuin tekisi osuman itse.

Asiaan vihkiytymättömille hyödyn voi selittää näin: Hyödyssä erotuomari antaa pelin jatkua rikkeestä huolimatta, koska pelin poikki viheltämisestä olisi rikotulle joukkueelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Hyödyn käyttäminen on korkean luokan tuomarointia, johon suhtaudutaan tunteella. Ja erityisen tunteikkaasti siihen suhtautuu Mike Dean. Hän pettyy pahasti, jos hyvä hyöty meneekin puihin pelaajan taitamattomuuden takia.

Deanin kannalta on epäonnista, että hänelle on sattunut Tottenhamin ottelussa vastaavaa aiemminkin. Joulukuussa 2012 hän hypähteli Louis Sahan tekemän osuman jälkeen. Sillä, että Dean kertoi myöhemmin juhlineensa onnistunutta hyötyä (tai sillä, että Tottenham hävisi pelin 2-5 ja Dean ajoi Spurs-kärki Emmanuel Adebayorin ulos), ei ollut merkitystä. Fanien silmissä ainut syy juhlia maalia on se, että kannattaa maalin tehnyttä joukkuetta. Osa heistä oli sitä mieltä, että Dean olisi pitänyt hyllyttää loppuiäkseen.


Dean ei kuitenkaan ole ainut (eikä edes räikein) hyödyn tuulettaja. Maaliskuussa 2007 Ajax voitti vieraskentällä PSV:n peräti 5-1. Hollantilaistuomari Eric Bramhaar tuuletti osumaa huomattavasti Deania hillitymmin, mutta nousi silti otsikoihin. Kun maalin johtaneen vastahyökkäyksen katsoo alusta asti, on helppo päätellä, mistä tuuletus johtui: Bramhaar antoi keskikentällä ensiluokkaisen hyödyn, ja seitsemän sekuntia myöhemmin pallo oli maalissa.

Bramhaarin ja Deanin toiminta on täysin inhimillistä ja ymmärettävää. Silti varsinkin jälkimmäinen näyttää erikoiselta. Periaatteessa sama pätee myös pelaajien maalien juhlimiseen. Täysin ulkopuolisesta juhliminen näyttää naurettavalta, mutta olemme jo niin tottuneita tuuletuksiin, että meistä on oudompaa jos joku EI tuuleta maaliaan.

Erotuomari eroaa kuitenkin pelaajasta. Kuten jo totesin, oikeudenjakajalta odotetaan tiettyä tunteettomuutta. Tosin tämä vaatimus on valikoiva. Vielä vuosituhannen vaihteessa huipputuomareilla oli yleisesti tapana ”suuttua” pelaajille. Pierluigi Collina oli tästä paras esimerkki. Collinaa pidettiin yleisesti maailman parhaana erotuomarina.

Osittain näytelty suuttumus hyväksytään tuomarilta, koska se sopii hänen rooliinsa. Hän on edelleen kuin pahantuulinen rehtori, joka uhkailee jälki-istunnolla. Hän on edelleen karikatyyri.

Spontaanin riemun osoittaminen sen sijaan rikkoo illuusion tunteettomasta rankaisijasta. Kun erotuomari tuulettaa, hän astuu hetkeksi ulos roolistaan. Yhtäkkiä pillin varressa ei olekaan mustiin pukeutunut karikatyyri vaan ajatteleva ja tunteva ihminen. Tämä taas tuntuu epämukavalta, koska pelaajat ja katsojat tarvitsevat erotuomaria omien tunteenpurkaustensa kohteeksi, eivät purkautujaksi.

Oli kyse tuulettamisesta tai yksittäisestä virheestä, meidän on helpompi kuvitella erotuomarin olevan puolueellinen kuin ajatella, että hän on ihminen siinä missä mekin. Juuri tästä Deanin tuuletus oli muistutus. Teko oli epäammattimainen, mutta se oli täysin inhimillinen.

Rajuimmin siihen reagoivat luultavasti ne, jotka vaativat, että erotuomarin pitäisi asettua enemmän pelaajien asemaan. Ovatkohan he koskaan itse pyrkineet asettumaan erotuomarin asemaan?

PS. Jutun pääkuvassa Mike Dean ei tuuleta. Hän viheltää ottelun päättyneeksi.

Advertisement